19.10.2009

Markkinoilla on koko ajan erilaisia pääomaturvattuja tuotteita. On indeksiobligaatioita, perinteisiä joukkovelkakirjalainoja, ja periaatteessa talletuksia ja tilejäkin voi kutsua pääomaturvatuiksi. Myös monia rahastoja markkinoidaan pääomaturvattuina. Todellinen pääomasuoja  vaihtelee kuitenkin tuotteesta riippuen.

”Useat pankit ovat laskeneet liikkeelle erilaisia joukkovelkakirjoja tai strukturoituja tuotteita, joista osalla on vain `osittainen pääomaturva´ tai ei pääomaturvaa ollenkaan. Käytännössä suurempaa tuottopotentiaalia vastaa aina korkeampi riski”, kertoo Tapiola Pankin tuotepäällikkö Ilkka Pihlaja.

Pihlaja kertoo, että monilla rahastoilla on "pääomasuojatavoite". Esimerkiksi pääosin korkomarkkinoille sijoittava Tapiola Suoja -rahasto toimii siten, että se pyrkii jatkuvasti suojaamaan vähintään 90 prosenttia rahaston historian korkeimmasta arvosta. Suojatavoitteessa pysyminen on salkunhoidon keskeisin tehtävä, mutta suojatavoite ei kuitenkaan ole pääomaturva, eli sillä ei ole ulkopuolisen myöntämää takuuta tai vakuutta.

Rahastoilla saattaa olla myös jonkin osapuolen antama takuu osalle rahaston arvoa. Siinä tilanteessa takuu on samaa luokkaa kuin joukkovelkakirjalainojen pääoman takaisinmaksussa. 

Varminta pääomaturvaa on vain talletussuoja

Pihlaja jakaa pääomaturvatut tuotteet kolmeen ryhmään: tilituotteisiin, joukkovelkakirjalainoihin ja rahastoihin. Finanssivalvonta suosittelee pääomaturva-sanan käyttöä vain talletussuojan piirissä oleville talletuksille. Esimerkiksi Tapiola Pankin sijoitustalletukset ovat talletussuojan alaisia tilituotteita määräaikaistalletusten tai käyttötilien tavoin. Suomen talletussuojarahasto turvaa tallettajien saatavat 50 000 euroon saakka, jos pankki joutuisi maksukyvyttömyystilanteeseen. 50 000 euron ylittävälle osalle kohdistuu samanlaiset riskit kuin joukkovelkakirjalainoissa.

”Teoreettinen riskihän on, ettei talletussuojarahastokaan voisi maksaa, mutta silloin kyse on enemmästä kuin yksittäisen pankin takaisinmaksuongelmista. Sijoitustalletuksissa riskinä on lähinnä se, että osakemarkkinoiden negatiivisen kehityksen takia asiakkaalle ei makseta lisäkorkoa. Talletettu pääoma ja takuukorko sen sijaan maksetaan asiakkaalle”, Pihlaja selvittää. 

Selvitä aina joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskijariski

Joukkovelkakirjalainat, kuten pankkien perinteiset joukkovelkakirjalainat, yrityslainat tai vaikkapa Tapiola Pankin indeksiobligaatiot, eivät ole talletussuojan alaisia. Indeksiobligaatioiden idea on, että kun laina-aika erääntyy, obligaation liikkeeseenlaskija maksaa sijoittajalle takaisin nimellispääoman ja mahdollisen lisätuoton. Nimellispääoman ei pitäisi olla vaarassa - liikkeeseenlaskijariskiä lukuun ottamatta. Liikkeeseenlaskijariski toteutuu, jos joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskija ei sijoituksen erääntyessä pysty maksamaan sijoittajille takaisin nimellispääomaa ja mahdollista ehtojen mukaista lisätuottoa.

”Näin kävi muun muassa konkurssiin ajautuneen amerikkalaisen Lehman Brothersin tapauksessa.Joukkovelkakirjalainoissa pitää siis aina tarkistaa, kuka on liikkeeseenlaskija. Sijoittajan täytyy luottaa liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuuteen, mutta aina on syytä selvittää, onko tuotteella eräpäivänä pääomaturvaa liikkeeseenlaskijalta, vai onko olemassa mahdollisuus, että pääomat häviävät osittain tai jopa kokonaan. Lisäksi kannattaa selvittää sijoitusaika, sijoituskohteet, tuoton laskutapa ja se, miten jälkimarkkinat toimivat, jos sijoittaja haluaa mahdollisuuden myydä lainan ennen sen erääntymistä”, Pihlaja sanoo.

Hyvä tuotto ja pieni riski samassa paketissa?

Esimerkiksi strukturoiduissa yrityslainapaketeissa tuotto-odotukset saattavat olla hyvin korkeita, mikä tekee niistä suosittuja ja houkuttelevia sijoituskohteita. Kovasta tuotto-odotuksesta seuraa kuitenkin myös kova riski.

”Korkeariskisimmät tuotteet sopivat osaavillekin sijoittajille lähinnä pieniksi mausteiksi sijoitussalkkuun. Piensijoittajille en näitä suosittele. Tärkeintä on aina miettiä, ymmärtääkö varmasti, mitä korkeasta riskistä seuraa”, Pihlaja muistuttaa.

Sijoittajan kannalta olisi ihanteellista, että tuotteessa olisi hyvä tuottopotentiaali, mutta alhainen riski. Yhtä patenttiratkaisua säästämiseen tai sijoittamiseen ei kuitenkaan ole, vaan asiakkaan tilanne ja mahdollisuudet ratkaisevat.

”Tapiolassa on otettu käyttöön säästökartoitustyöväline, jonka avulla käymme yhdessä läpi asiakkaan taloudellisen tilanteen, tavoitteet ja riskinottohalukkuuden. Pyrimme siihen, että asiantuntijoiden avulla asiakas löytää itselleen sopivimman tavan säästää, hänelle tarjotaan ratkaisu, jossa on hyvä tuottopotentiaali ja että asiakas ymmärtää, mitä ratkaisu pitää sisällään”, Pihlaja kertoo.

Teksti: Tiina Riippa
Kuva: Istockphoto

---

Anna palautetta jutusta:
sijoitustalous@tapiola.fi