Riskienhallinnassa on kyse riskinoton rajoittamisesta halutulle riskitasolle - ei riskien täydellisestä suojaamisesta, sanoo Perttu Hytönen.

25.6.2009

Riski on vaikeasti määriteltävä käsite. Arkikielessä riski on synonyymi epäonnistumisen tai uhan todennäköisyydelle. Taloudelliseen riskiin sisältyy ajatus rahan menettämisestä.

Sijoittajat suhtautuvat riskiin kaksijakoisesti. Kaikki tietävät, että ilman riskiä ei tule tuottoja. Samalla turhia riskejä pitäisi osata välttää.

Tuottoisa sijoittaminen muistuttaa menestyvää liiketoimintaa: molemmat perustuvat laskelmoitujen riskien ottamiselle. Laskelmoitua riskien ottamista kutsutaan myös riskienhallinnaksi.

Tapiola Varainhoidossa tähän työhön on palkattu riskienhallintapäällikkö. Hän muun muassa valvoo rahastojen sääntöjen ja varainhoitosopimusten limiittien noudattamista. Lisäksi riskienhallintapäällikkö seuraa sitä, että sijoituskohteiden hinnat ja perustiedot ovat oikein. Työnkuvaan kuuluu myös tuotto- ja riskiraportointia ja erilaisten riskianalyysien tekemistä. 

Keinot ovat monet 

Riskienhallinta jaetaan usein markkinariskien, luotto- ja vastapuoliriskien ja operationaalisten riskien hallintaan. Sijoituksellinen riskienhallinta käsittää riskien tunnistamisen, mittauksen ja toimenpiteet riskien rajoittamiseksi.

”Riskejä voidaan hallita kvantitatiivisin menetelmin esimerkiksi herkkyys- ja tunnuslukujen avulla”, sanoo Tapiola Varainhoidon riskienhallintapäällikkö Perttu Hytönen. ”Niitä voidaan hallita myös kvalitatiivisesti esimerkiksi huolellisella analyysillä sijoituskohteesta.”

Sijoitusriskejä voidaan hallita sijoituksia hajauttamalla tai sijoituksia suojaamalla. Suojaaminen toteutetaan usein johdannaisilla. Esimerkiksi Tapiola Pitkäkorko-rahastossa käytetään aktiivisesti korkofutuureja korkoriskin hallinnassa.

Asiakkaalle toimiva riskienhallinta näkyy vakaampina tuottoina. Rahastosijoittaja voi nukkua yönsä rauhassa, kun erilaisiin riskeihin on osattu ennalta varautua. 

Missä menee raja? 

Riskienhallintaa harjoitetaan pääosin samoilla periaatteilla markkinatilanteesta riippumatta – tosin riskienhallinnan painopiste voi hieman poiketa tilanteen mukaan. Laskumarkkinassa korostuu tappioiden rajaaminen, nousumarkkinassa huomio kohdistuu enemmän tuoton ja riskin suhteen analysointiin ja optimointiin.

Sijoitusrahastojen säännöissä määritellään muun muassa maksimisijoitus saman liikkeeseenlaskijan arvopapereihin. Esimerkiksi Tapiola Suomi -rahastossa enintään kymmenen prosenttia rahaston varoista voidaan sijoittaa saman liikkeeseenlaskijan arvopapereihin. Talletukset samaan luottolaitokseen on rajoitettu viidennekseen rahaston varoista.

Lisäksi rahastojen sääntöihin on kirjattu rajoitukset yhteenlasketulle vastapuoliriskille. Niin sanottu 5–40 -hajauttamissääntö määrittelee, että sellaisia sijoituksia, jotka ylittävät viisi prosenttia rahaston arvosta, saa olla enintään 40 prosenttia rahaston varoista.

”Hajauttamislimiittejä valvotaan varainhoidon riskienhallintatoiminnossa salkunhallintajärjestelmän limiittiseurannan avulla”, Hytönen kertoo. ”Mikäli hajauttamissäännön mukaiset rajat ylittyvät, saadaan järjestelmästä viipymättä tieto ylityksestä ja ylitykseen johtaneesta syystä.”

Hajautuksen tehokkuuteen vaikuttavat olennaisesti sijoituskohteiden väliset riippuvuudet eli tuottojen väliset korrelaatiot. Tarkkaa rajaa sopivalle hajautuksen määrälle on sen vuoksi hankala määrittää. 

Riskitöntä salkkua ei kannata tavoitella 

Osakesijoituksissa jo kymmenellä osakkeella voidaan saada aikaiseksi huomattavia hajautushyötyjä. Käytännössä muutamalla kymmenellä osakkeella sijoitusalkun riskiä voidaan hajauttaa tehokkaasti.
Mitä suurempi salkun hajautus on, sitä enemmän sijoituskohteiden analysointi ja seuranta vaatii resursseja. Satojen osakkeiden salkku voi olla jopa liian hajautettu, jos lukuisten sijoituskohteiden analysointiin ei riitä aikaa. Äärimmäisen tehokkaasti hajautetun sijoitussalkun tuottokehitys seuraa todennäköisesti markkinaindeksien kehitystä.

Periaatteessa riskienhallintakin voi olla liiallista, jos riskienhallinnan rajoitukset vähentävät olennaisesti sijoitusten tuottopotentiaalia. Riskitön salkku ei todennäköisesti tuota riskitöntä korkoa enempää.
”Riskienhallinnassa on loppujen lopuksi kyse riskinoton rajoittamisesta halutulle riskitasolle - ei riskien täydellisestä suojaamisesta”, Perttu Hytönen muistuttaa.

Teksti: Juha Europaeus
Kuvat: Junnu Lusa ja iStock

---

Anna palautetta jutusta:
sijoitustalous@tapiola.fi