| |
 |
| |
Jason Zweigin mukaan avain tuottaviin sijoituksiin on tunnistaa heikkoutensa.
.
|
7.11.2011
“Pidä pää kylmänä” ja “älä hötkyile” ovat usein toistettuja neuvoja osakemarkkinoilla. Jäitä kehotetaan laittamaan hattuun varsinkin silloin, kun kurssit laskevat.
Kielikuvat osoittavat, että sijoittamisessa on kyse tunteista ja niiden hillitsemisestä. Vaikka sijoittaja osaisi ulkoa yhtiöiden taseet ja yritysarvot, osakkeiden osto- ja myyntipäätöksiin vaikuttavat myös
psykologiset tekijät.
Taloustieteilijät ovat jonkin verran tutkineet tunteiden vaikutusta sijoittamiseen. Silti perinteisissä sijoituskirjoissa aihetta käsitellään hyvin harvoin, jos ollenkaan.
Pitkäaikaisen taloustoimittaja Jason Zweigin teos ”Your Money and Your Brain” on tässä suhteessa poikkeuksellinen sijoituskirja. Hän ei puhu arvonmäärityksestä tai pörssiyhtiöistä mitään. Avain tuottaviin sijoituksiin on se, että sijoittaja tunnistaa heikkoutensa.
Harvalla elämänalueella yhtä monet järkevät ihmiset tuntevat itsensä niin hölmöiksi kuin sijoittamisessa. ”Miten saatoin olla niin tyhmä” lienee yksi ajatus, jonka moni sijoittaja on elämänsä aikana kokenut.
Miksi sijoittajat tekevät typeriä päätöksiä? Mitä ihmisen aivoissa tapahtuu, kun hän ajattelee rahan ansaitsemista tai sen menettämistä? Näihin kysymyksiin
”Your Money and Your Brain” pyrkii vastaamaan.
Raha viettelee aivot
Aivojen tutkimus paljastaa muutamia hätkähdyttäviä havaintoja. Rahan voittaminen pörssikaupassa näkyy aivokuvauksissa samankaltaisena hyvänolon tunteena kuin kokaiinipiikin jälkeinen euforia. Pikavoittojen tavoittelu pörssissä tai uhkapelit saattavat siis aiheuttaa pahimmillaan huumeen kaltaista riippuvuutta.
Zweig käsittelee tunteiden yhteyttä sijoittamiseen yleistajuisella tavalla. Varsinaisesta aivotutkimuksesta kirjassa on muutamia kuvia keskiaukeamalla. Leipäteksti edustaa niin sanottua behavioristista talousteoriaa.
Behavioristinen talousteoria syntyi kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun psykologit Daniel Kahneman ja Amos Tversky tekivät uraauurtavia havaintoja ihmisen tavasta käsitellä informaatiota ja tehdä päätöksiä. Siihen asti oli kuviteltu, että sijoittajat toimivat rationaalisesti ja tehokkaasti. Sijoittajilla ajateltiin olevan selvät taloudelliset tavoitteet, tietoa sijoituskohteista ja niiden riskeistä.
Yhä edelleen sijoittajien oletetaan olevan rationaalisia. Zweig osoittaa muutamilla esimerkeillä, että ”riskinsietokyky” on kovin vaikeasti mitattava käsite. Riskinsietokyky vaihtelee sen mukaan, millä tuulella vastaaja sattuu olemaan ja miten kysymykset riskistä on esitetty.
Mahdollisuus voittaa yksi kuudesta kuulostaa paremmalta kuin 16 prosentin mahdollisuus voittaa tai 84 prosentin todennäköisyys hävitä. Kaikki vaihtoehdot ovat käytännössä kuitenkin yhtä todennäköisiä.
Opi välttämään tappioita
Epärationaalisuus tulee esiin myös siinä, miten ihminen käsittelee pelkoa, ahneutta, luottamusta, ennustamista, yllätyksiä ja katumusta. Jokainen näistä tunteista liittyy sijoittamiseen, ja jokaiselle tunteelle on omistettu oma kappaleensa.
Ensin Zweig osoittaa esimerkein ja aiempiin tutkimuksiin viitaten, että ajattelumme on usein kaikkea muuta kuin rationaalista. Pelkäämme lentämistä enemmän kuin autolla ajamista, tappiosta tulee enemmän harmia kuin voitosta tyydytystä.
”Your Money and Your Brain” on informatiivinen ja hyvin jäsennelty kirja. Jokaisen kappaleen lopuksi kirjoittaja antaa vinkkejä siitä, miten rationaalisuuteen pitäisi pyrkiä.
Kirjan miinuksena on alaotsikko, joka antaa hieman harhaanjohtavan kuvan kirjan sisällöstä (How the New Science of Neuroeconomics Can Help Make You Rich). Zweig ei ole löytänyt viisasten kiveä, jolla sijoittaja voisi rikastua. Alaotsikko on luultavasti kustantajan mainospuhetta, jotta kirja myisi enemmän.
Rikastumisneuvojen sijaan Zweig osoittaa, että sijoittaja on jatkuvasti altis tekemään oman etunsa vastaisia päätöksiä. Tämänkin oivaltaminen on arvokasta. Tärkeämpää kuin saada suuria voittoja on välttää suuria tappioita.
Jason Zweig: Your Money & Your Brain: How the New Science of Neuroeconomics Can Help Make You Rich (Simon & Schuster 2007)
Teksti: Juha Europaeus
Kuva: Istockphoto