| |
 |
| |
.
|
20.1.2011
Taidekeräily ja taidesijoittaminen yhdistetään usein. Sijoittamisella tarkoitetaan kuitenkin yleensä sitä, että sijoitukselle halutaan jonkinlaista tuottoa. Keräily taas on harrastus, jossa hankitaan omia kiinnostuksen kohteita.
Taiteeseen sijoittamisen vaikeudesta kertoo se, että tarkka tieto siitä, mikä on arvokasta, puuttuu. Taidemarkkinoitakin heilauttelee muoti-ilmiöt.
Suurin kritiikki koko taidesijoittamista vastaan on se, että taiteen arvo perustuu siihen, että tulevaisuudessa joku on valmis maksamaan taideteoksesta enemmän kuin millä taideteos on hankittu. Taideteos ei maksa korkoa eikä osinkoa. Sen hyöty ja käyttö perustuvat tunteeseen, jonka se katsojalleen luo.
Vexi Salmi lahjoitti kokoelmansa pois
Levytuottaja ja iskelmien sanoittaja Vexi Salmi on tunnettu taidekeräilijä. Hänen mielestään taiteeseen ei voi suhtautua sijoittamisena.
”Ensinnäkin taide on epävarmin mahdollinen sijoituskohde. Hinnat määräytyvät galleristien mielipiteiden mukaan. Toiseksi nykytaiteen hintaa on mahdoton arvioida. Vanha taide taas on niin arvokasta, että jos olisi käytössä niin paljon rahaa, sijoittaisin sen ennemmin maahan kuin taiteeseen.”
Salmi sanoo, ettei hän ole hankkinut taidetta myydäkseen sen joskus, vaan taide on tarkoitettu ihailtavaksi.
Jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan taiteesta, Vexi Salmi on lahjoittanut taidekokoelmansa synnyinkaupunkinsa Hämeenlinnan taidemuseoon, jonka pitkäaikainen johtaja Taisto Ahtola oli Salmen taidekeräilyn innoittaja.
Vexi Salmen kaltaiset taiteen tukijat ovatkin tyypillisiä suomalaisia taiteenkerääjiä. Harva ostaa taidetta siinä toivossa, että taiteesta saisi tulevaisuudessa paljon rahaa.
Galleristi Kaj Forsblomin mukaan suomalaisten taidekeräily on vaatimatonta, eikä suomalaisilla keräilijöillä ole tapana myydä omistamiaan teoksia.
”Kansainvälisestikin taidekeräilijät myyvät yleensä teoksia vain silloin kun he ovat tyytymättömiä teokseen taiteellisesti.”
Taantuma näkyi taidemarkkinoilla
Sijoituskohteena taide on siinä mielessäkin vaarallinen, että siinä sijoituksen muuttaminen rahaksi on huomattavasti vaikeampaa ja kalliimpaa kuin pörssiosakkeiden. Näin ollen sitä ei voi suosittaa vararahan sijoituspaikaksi.
Taiteen hinta reagoi muiden sijoituskohteiden tavoin maailman talouden liikahteluun, joten miksikään sijoitusten turvasatamaksikaan siitä ei ole.
Taidesijoittaminen on myös hyvin epävarmaa. Sanotaan, että vain joka kymmenennen myydyn nykytaideteoksen arvo kasvaa.
Epävarmuuksista huolimatta galleristi Kaj Forsblomin mukaan taidetta voi kerätä suhteellisen helposti ja turvallisesti, kunhan muistaa perusasiat. Ne ovat pitkälle samat kuin pitkäjänteissä sijoittamisessa pörssiosakkeisiin.
”Keräämällä laadukasta taidetta ajan kanssa kokoelman arvo nousee. Pidemmän päälle se on hyvä sijoitus”, Forsblom sanoo.
Oman kokoelman keräämisessä kannattaa muistaa sijoittamisen perusasia eli hajautus. Forsblomin mukaan ei kannata sijoittaa vain kotimaisten taiteilijoiden teoksiin. Ulkomaisella taiteella voi maustaa kokoelmansa ainutlaatuisuutta.
Hyvän kokoelman saa kun miettii minkälainen taide sopii omaan tyyliin. Muodin perässä ei kannata juosta.
Tärkein neuvo on kuitenkin yksinkertainen.
”Osta vähän ja osta hyvin. Taidetta ostaessa kannattaa ostaa vain laatua. Se on tärkeämpää kuin määrä”, Forsblom sanoo.
Vexi Salmi lahjoitti taidetta Hämeenlinnan taidemuseolle 8. kesäkuuta 2010. Taidetta oli vastaanottamassa Hämeenlinnan taidemuseon johtaja Taina Lammassaari (vas.) ja amanuenssi Päivi Viherluoto.
Teksti: Jukka Lehtinen
Kuva: Lehtikuva
---
Anna palautetta jutusta:
sijoitustalous@tapiola.fi
