2.11.2010
Osakemarkkinoilla neuvotaan sijoittamaan kohteisiin, joita itse ymmärtää. Taiteessa sama viisaus korostuu vielä enemmän. Vain muutama prosentti taiteesta on sellaista, jonka voi olettaa tuottavan omistajalleen myyntihetkellä voittoa.
Silmäniloksi taidetta voi ostaa mielensä mukaan, mutta taidesijoittamisessa tarvitaan aimo annos tietoa ja taitoa. Pauliina Laitinen-Laihon Taide sijoituskohteena tarjoaa eväitä oikeiden sijoituskohteiden löytämiseen.
Laitinen-Laiho käy perusteellisesti läpi taidemarkkinoita ja taiteen hinnanmuodostusta. Hän antaa rohkeita suosituksia, miksi tietyn taiteilijan tuotantoa kannattaisi ostaa. Toisaalta Laitinen-Laiho kuvaa myös taidesijoittamisen kääntöpuolia kuten väärennösepäilyjä ja järjestettyjä huutokauppoja.
Taidesijoittamista pidetään vaikeana harrastuksena monesta syystä. Ensinnäkin taidemarkkinat eivät ole läheskään yhtä avoimia ja yhtä tarkan valvonnan alla kuin esimerkiksi osakemarkkinat. Väärentämistä ja hintojen vedättämistä esiintyy valitettavan paljon.
Sisäpiiritietojen käyttö ei ole taiteessa rikos vaan pikemmin onnistuneen sijoituksen edellytys. Tietyn taiteilijan tuotannolla on yleensä vain yksi tai kaksi asiantuntijaa. Niinpä esimerkiksi teoksen aitouden varmistamiseksi olisi löydettävä juuri oikea asiantuntija, sillä kukaan ei voi olla taiteen yleinen
asiantuntija.
Riskejä on vaikea ennakoida
Toinen taidesijoittamisen vaikeus on arvioida sijoituksen riski. Suurilla taidesijoittajilla on oma asiantuntijakaartinsa analysoimassa sijoituspäätöksiä. He selvittävät, missä teoksissa liikkuu väärennöksiä, mitä teoksia on varastettu ja ketkä ovat luotettavia välittäjiä. Ilman asiantuntijan apua taidesijoittamisen riskit kasvavat.
Asiantuntija tarkistaa esimerkiksi teosten mukana tulevat dokumentit ja aitoustodistukset.
Taidesijoittaja ei voi laskea p/e-lukua, osinkotuottoa tai muuta numerotietoa sijoituksensa perusteeksi. Sen sijaan taidesijoittajan osinko on se henkinen mielihyvä, jota taide omistajalleen tuottaa.
Sijoittajalla pitäisi olla sekä taiteellista että psykologista silmää. Tuottoon vaikuttavat paitsi taloudelliset suhdanteet myös muoti ja kunkin aikakauden mieltymykset. Ihmisten tulevia mielenliikkeitä on tunnetusti vaikea ennustaa.
Kolmas taiteen ongelma on sen epälikvidiys. Arvotaidetta ei Laitinen-Laihon mukaan kannata yleensä myydä ennen kuin 7 - 10 vuotta ostohetkestä on kulunut. Pikavoittoja taidemarkkinoilla ei ole tarjolla juuri koskaan.
Arvotaide maksaa eikä siihen ole monella varaa. Nykytaidetta saa edullisemmin, mutta se ei ole vielä ajan testaama, ja siksi nykytaide on sijoituskohteena epävarma.
Neljäs taidesijoittamisen haaste on harrastuksen vaatima työmäärä. Taiteesta on pidettävä fyysisesti hyvää huolta. Suhteiden luominen vaatii aikaa. Omaisuus on mielellään vakuutettava vahinkojen varalta.
Huutokaupassa vaanii voittajan kirous
Jotta taideteos olisi sijoituskohde, on sen taustalla tyypillisesti oltava hyvä kertomus. Teoksesta on tiedettävä, missä kokoelmissa se on ollut ja missä näyttelyissä teosta on esitelty. Hyvässä sijoituskohteessa taustatiedot ovat kattavat ja informatiiviset.
Taidesijoittajan kannattaa keskittyä siihen, mikä häntä eniten kiinnostaa: tietty tyyli, taiteilija tai aikakausi. Parhaimmat taidesijoituskohteet ovat sellaisia, joiden tekijä on tunnettu, arvostettu, ja joista taiteilijan tuotannon tunnistaa parhaiten. Näitä myös taidemuseot ottaisivat mielellään kokoelmiinsa.
Huutokaupassa varovaisuus on paikallaan, jottei tule vahingossa maksaneeksi teoksesta liikaa. Taidemarkkinoilla tätä kutsutaan voittajan kiroukseksi eli hintakilpailun voitto saattaa kääntyä huonoksi sijoitukseksi ostoksen suuren hinnan vuoksi.
Harvojen sijoituskohteiksi kelpaavien taideteosten tuotot vaihtelevat suuresti. Taidesijoitusten tuotto-odotuksiin vaikuttavat taiteilijan tunnettuus, teoksen laatu, harvinaisuus sekä myyntiajankohta ja -paikka.
Vanhaa taidetta voi verrata matalan ja tasaisen tuoton korkopapereihin, nykytaide on sen sijaan spekulatiivista riskisijoittamista. Joskus harvoin taide tuottaa merkittävää arvonnousua lyhyessä ajassa, kuten kävi Ilkka Lammen teoksille taiteilijan äkillisen kuoleman jälkeen.
Laitinen-Laiho riisuu taidesijoittamisesta elitistisyyden ja glamourin. Taidesijoittajaksi ryhtymiseen ei tarvita suuria pääomia verrattuna esimerkiksi asuntosijoittamiseen. Taiteeseen sijoittamiseen pätevät samat säännöt kuin muuhunkin sijoittamiseen. Tärkeää on hankkia tietoa ja erottaa tunteet rationaalisesta päätöksenteosta.
Pauliina Laitinen-Laiho: Taide sijoituskohteena (WSOY 2003)
ISBN: 978-951-0-27894-9
Juha Europaeus
---
Anna palautetta jutusta:
sijoitustalous@tapiola.fi