04.01.2010
Princetonin yliopiston kansantaloustieteen professori Paul Krugman on maailman vaikutusvaltaisimpia ekonomisteja. Hän sai vuosi sitten Nobelin taloustieteen palkinnon kansainvälisen kaupan sekä aluetaloustieteen analyysin kehittämisestä. Akateemisten piirien ulkopuolella Krugman tunnetaan New York Timesin kolumnistina ja bloggarina.
Krugmanin uudelta teokselta lukija odottaa paljon. Onhan kirjan otsikko mitä ajankohtaisin (Lama - Talouskriisin syyt, seuraukset ja korjauskeinot). Valitettavasti ajankohtaisuus on osittain otsikkokikkailua.
Teos on päivitetty versio kymmenen vuotta sitten ilmestyneestä samannimisestä kirjasta. Suuri osa tekstistä on kirjoitettu 1990-luvun lopulla. Alun perin Krugman halusi selittää Japanin 1990-luvun talouskriisiä sekä kriisejä Meksikossa 1994, Aasiassa 1997 ja Venäjällä 1998.
Alkuperäinen painos vuodelta 1999 ei herättänyt suuren yleisön mielenkiintoa. Silloin elettiin nousukauden huippua. Uudistettu englanninkielinen painos The Return of Depression Economics and the Crisis of 2008 ilmestyi tasan vuosi sitten – sopivasti keskellä pahinta kriisitunnelmaa.
Valtio tasoittaa suhdanteita
Toistuvat talouskriisit osoittavat, että markkinoilla tapahtuu ylilyöntejä tämän tästä. Viime vuosikymmenellä markkinoilla luotettiin liiaksi kehittyvien maiden kykyyn suoriutua veloistaan. Näitä kriisejä seurasivat globaalit osake- ja asuntokuplat.
Nykyistä lamaa Krugman käsittelee niukasti muutaman kymmenen sivun verran. Suurimmaksi talouskriisin syypääksi Krugman nimeää Yhdysvaltain keskuspankin Fedin entisen pääjohtajan Alan Greenspanin. Fedin liian löysä rahapolitiikka synnytti lyhyessä ajassa kaksi kuplaa: ensin osakemarkkinakuplan vuosituhannen vaihteessa ja sen jälkeen asuntojen hintakuplan.
Jälkikäteen on helppo sanoa, että Fedin olisi pitänyt toimia toisin. Greenspan epäilemättä erehtyi pahan kerran, kun hän ei ottanut asuntokuplan uhkaa tarpeeksi vakavasti. Mutta Krugmanin syytös pitää sisällään oletuksen, että keskuspankit tunnistavat väärinhinnoittelutilanteet markkinoita paremmin.
Greenspan on omissa muistelmissaan huomauttanut, ettei ole lainkaan selvää, että keskuspankeilla olisi markkinoita parempaa tietoa varallisuusesineiden oikeasta arvosta. Koko klassinen taloustiede perustuu oletukseen tehokkaista markkinoista. Jos väärinhinnoittelutilanteita hetkellisesti esiintyy, markkinat korjaavat itse itsensä.
Krugmanin ja Greenspanin väittelyssä ollaan taloustieteen perimmäisten kysymysten äärellä: miten tehokkaasti markkinat toimivat ja mikä on julkisen vallan rooli markkinoiden sääntelyssä.
Krugman on keynesiläisen sääntelyn kannattaja, Greenspan on puolestaan friedmanilaisen vapaamman markkinatalouden kannattaja. Keynesiläiset kannattavat talouspolitiikassa vahvaa valtionohjausta, friedmanilaiset eivät.
Koulukuntien välisessä taistossa keynesiläiset ovat nyt niskan päällä. Hallitukset ympäri maailman elvyttävät kilpaa sekä raha- että finanssipolitiikalla. Krugman argumentoi sen puolesta, että velkaelvytystä on jatkettava pitkään ja korot on pidettävä alhaalla. Inflaation kiihtyminen ei häntä huoleta.
Vasemmiston äänitorvi
Krugman kutsuu itseään liberaaliksi, mikä antaa eurooppalaisille väärän kuvan hänen poliittisesta suuntautuneisuudestaan. Yhdysvalloissa sana liberaali yhdistetään vasemmistolaisuuteen, Euroopassa puolestaan oikeistolaisuuteen.
Aiemmissa kirjoituksissaan Krugman on kannattanut vapaakauppaa ja kyseenalaistanut muun muassa minimipalkan järkevyyden. Globalisaation vastustajia hän pitää köyhien vihollisina.
Euroopassa näitä ajatuksia pidetään oikeistolaisina, mutta kotimaassaan Yhdysvalloissa Krugman on saanut vasemmistolaisen leiman. Republikaaneille Krugman näyttää olevan samankaltainen punainen vaate kuin oikeiston mediapersoonat Rush Limbaugh ja Glenn Beck demokraateille.
Lama on Krugmanin omien sanojen mukaan suunnattu suurelle yleisölle. Se on syy muun muassa kirjallisuusviitteiden puuttumiselle. Lopputulos muistuttaa pikemmin pamflettia kuin puolueetonta analyysiä.
Kirjaa voi silti suositella niille, jotka ovat kiinnostuneita menneiden talouskriisien yhteyksistä nykyaikaan. Talouskriisien syitä Krugman pohtii perusteellisesti, sen sijaan seuraukset ja korjauskeinot jäävät vähälle huomiolle.
Paul Krugman: Lama - Talouskriisin syyt, seuraukset ja korjauskeinot
HS Kirjat 2009
ISBN/EAN: 9789525557275
Teksti: Juha Europaeus
---
Anna palautetta jutusta:
sijoitustalous@tapiola.fi