31.12.2011

Osakekurssien lasku oli voimakkainta Euroopassa


Kesäkuukausina sijoitusympäristö kuitenkin muuttui nopeasti. Yhdysvaltain tilinpitotiedot paljastivat kustannusinflaation vaikuttaneen erittäin negatiivisesti talouskasvuun. Useat talouden luottamusindeksit olivat kääntyneet laskuun jo keväällä. Samaan aikaan Euroopan velkakriisi alkoi kärjistyä uudelleen, kun markkinoiden luottamus Italian velkakestävyyteen heikkeni äkillisesti. Loppuvuoden aikana reaalitalouden suhdanneindikaattorien pudotus jyrkkeni ja euroalueen ongelmien pelättiin rahoitusmarkkinoiden kautta leviävän globaaliksi laskusuhdanteeksi. Sijoitusmarkkinoilla alettiin hinnoitella mahdollista taantumaa ja deflaatiota. Osakekurssit laskivat voimakkaasti, erityisesti Euroopassa ja syklisillä reunamarkkinoilla, kun taas turvallisina pidettyjen valtioiden lainakorot laskivat ennätyksellisen alas. Euroalueen reunavaltioiden maksutasekriisi sen sijaan kasvatti useiden maiden korkoerot suhteessa Saksaan euroajan ennätystasoille.
Euroopan velkakriisistä huolimatta Yhdysvaltain talousnäkymä säilyi vielä vuoden viimeisinä kuukausina yllättävän vakaana. Kehittyvissä talouksissa kasvu alkoi selvästi hidastua mutta vuoden 2008 kaltaista äkillistä pysähdystä ei tapahtunut. Maailman osakemarkkinoilla koko vuoden arvonlasku jäikin euromääräisesti alle 5 prosenttiin. Euroopan ydinvaltioiden korkotason voimakkaan laskun ansiosta euroalueen valtionlainojen vuosituotto oli yli 3 prosenttia. Euro heikkeni vuoden aikana dollariin ja puntaan nähden noin 3 prosenttia ja suhteessa jeniin yli 8 prosenttia.

Näkymät vuodelle 2012

Vuoden 2012 alkaessa Euroopan taloustilanne on erittäin vaikea. Kansantuote todennäköisesti kääntyi euroalueella laskuun jo vuoden 2011 viimeisellä neljänneksellä. Julkisessa taloudessa ei enää ole elvytysvaraa vaan päinvastoin valtiontalouden menoja joudutaan sopeuttamaan myös euroalueen ydinvaltioissa. Samanaikaisesti pankkien vakavaraisuusongelmat vähentävät luotonantoa ja heikentävät siten yksityistä kysyntää. Taantuman syvyys ja kesto riippuvat oleellisesti siitä, miten nopeasti luottamus maksutasekriisistä kärsivien maiden selviämiseen saadaan palautettua. Parhaassa tapauksessa vakauttamistoimet onnistuvat vakuuttamaan sijoittajat ja pääoma alkaa jälleen virrata alijäämämaihin. Elpyminen voisi siten käynnistyä jo vuoden jälkipuoliskolla. Mikäli näin ei tapahdu, reunavaltiot ovat entistä enemmän euroalueen vakausrahastojen, IMF:n sekä ennen kaikkea EKP:n tukitoimien varassa. Tällöin myös poliittinen riski rahaliiton hajoamisesta kasvaisi merkittävästi, oli se talouden näkökulmasta kuinka epätoivottavaa tahansa. Kreikan julkisen talouden ongelmia tuskin voidaan enää ratkaista ilman mittavaa velkapääoman mitätöimistä.

Timo Vesala
ekonomisti
Tapiola Varainhoito Oy