Klikkaa suuremmaksi

11.1.2010

Vielä 1990-luvulla osakesijoittajan oli helppo uskoa, että pitkällä aikavälillä, millä tarkoitettiin korkeintaan muutamaa vuotta, riskinotto palkitaan aina korkeina tuottoina. Osakesäästäjät ovat kuitenkin joutuneet pettymään 2000-luvulla, sillä viimeisen kymmenen vuoden tuotot ovat jääneet yleisesti jopa negatiivisiksi.

Taloushistorian tarkastelu paljastaa (graafi), etteivät edellä kuvattujen kaltaiset jaksot ole edes poikkeuksellisia. Osakemarkkinoiden keskimääräiset tuotot olivat erittäin alhaisia käytännössä koko viime vuosisadan alkupuolen aina toiseen maailmansotaan saakka, samoin 1970-luvulla öljykriisien ja korkean inflaation aikana. Toisaalta pitkiä yhtäjaksoisia nousumarkkinoita koettiin sotien jälkeisinä jälleenrakennuksen vuosikymmeninä sekä 1980- ja 1990-lukujen markkinaliberalismin kulta-aikana.

Kehittyvien talouksien osaketuotot nousevat teollisuusmaita korkeammiksi

Pitkään jatkunut velkavetoinen kasvumalli merkitsi kuluttamista tulevien sukupolvien kustannuksella. Velkakuplan puhkeaminen on jättänyt jälkeensä runsaasti ylivelkaantuneita tahoja, joiden mahdollisuudet tuoda maailmantalouteen uutta kysyntää ovat hyvin rajalliset. Tämä koskee erityisesti amerikkalaisia kotitalouksia, joiden kulutuskäyttäytyminen oli pitkään maailmantalouden kasvun keskeisin ajuri. Ajan oloon amerikkalaiselle kuluttajalle löytyy kyllä korvaaja kehittyvistä talouksista, mutta muutos vie aikaa ja vaatii koko maailmantalouden tuotantorakenteen uusiutumista.

Velkojen takaisinmaksun, edessä olevien veronkiristysten sekä väestön ikääntymisen seurauksena talouden potentiaalinen kasvu-ura uhkaa teollisuusmaissa laskea noin prosenttiyksikön totuttua alemmaksi, euroalueella 1-1,5 prosentin ja Yhdysvalloissa noin 2 prosentin tuntumaan.

Sijoittaja voi yrittää hyödyntää maailmantalouden muutostrendejä sijoittamalla kotimaisten ja eurooppalaisten osakemarkkinoiden ulkopuolelle. Rahoitusylijäämäiset kehittyvät taloudet, joissa korkea kotimainen säästämisaste tarjoaa kestävän pohjan sekä investointien että kulutuskysynnän kasvulle, ovat kaikkein vahvimmassa asemassa. Kehittyvä Aasia on tällaisesta talousalueesta kenties paras esimerkki. Yleisesti on odotettavissa, että kehittyvien talouksien osaketuotot nousevat 2010-luvulla systemaattisesti teollisuusmaita selvästi korkeammiksi. 

Osakeriskin osuutta sijoitussalkussa ei kannata päästää nousemaan sijoituksellisesti hyvinä aikoina

Markkinaympäristö, jossa pitkän aikavälin keskimääräiset tuotot jäävät vaatimattomiksi, tarjoaa kuitenkin myös ajoituksellisia haasteita ja edellyttää sijoittajalta aktiivisuutta. ”Osta-ja-pidä” –strategia ei toimi, vaan saavutettuja voittoja on aika ajoin muistettava myös kotiuttaa. Tärkeintä on muistaa rajoittaa riskinottoa myös sijoituksellisesti hyvinä ajanjaksoina. Oikeansuuntainen ja varsin yksinkertainen keino toteuttaa ideaa on pyrkiä pitämään osakeriskin osuus sijoitussalkussa vakiona: kurssien noustessa osakeomistuksia on myytävä ja hintojen laskiessa vastaavasti ostettava.

Lisäksi on hyvä seurata osakemarkkinoiden arvostusmittareita, kuten P/E ja P/B –lukuja,  ja lisätä voittojen kotiutuksia ajanjaksoina, jolloin osakkeiden arvostustasot ovat korkeita. Käytännöllisistä syistä voi toki usein olla tarkoituksenmukaista ulkoistaa päätöksenteko alan ammattilaisille sijoittamalla esimerkiksi aktiivisesti hallinnoitaviin yhdistelmärahastoihin tai hankkimalla erilaisia varainhoitopalveluja.

Timo Vesala
Rahoitusmarkkinaekonomisti, salkunhoitaja
Tapiola Varainhoito Oy

---

Anna palautetta jutusta:
sijoitustalous@tapiola.fi