Kuva: Istockphoto

7.5.2009
Teksti: Tiina Riippa

Tapiola Varainhoidon toimitusjohtaja Tom Liljeström sanoi uutistoimisto Startelin haastattelussa, että talous on ajautumassa jopa vuosia kestävään hintojen laskukierteeseen. Silloin ei puhuta enää tavallista kuluttajaa riemastuttavista alenevista hinnoista vaan ”huonosta deflaatiosta”, joka tukahduttaa taloutta ja vie työpaikkoja. 

”Keskuspankit ovat yrittäneet torjua deflaatiota mittavilla koronlaskuilla ja runsaalla setelielvytyksellä. Kaikki maailman merkittävät keskuspankit ovat laskeneet korkojaan, ja lisänneet rahan tarjontaa. Pankit ovat kuitenkin pitäneet luottohanat tiukkoina eikä talous ole piristynyt. Siitä seuraa deflaatio”, Liljeström selventää.

Muutos viime vuoden ennätyksiä hiponeesta inflaatiosta on suuri. Tapiolan rahoitusmarkkinaekonomisti Timo Vesala myöntää deflaatioriskien kasvaneen, muttei pidä tilannetta vielä erityisen vaarallisena.

Milloin hintojen lasku muuttuu ongelmaksi?

Vesala ja Liljeström puhuvat samasta asiasta mutta eri aikajänteellä. Deflaatiossa ratkaisevaa on se, milloin hintojen lasku alkaa jarruttaa investointeja ja kulutuspäätöksiä. ”Jos pidemmän aikavälin odotukset hintakehityksestä muuttuvat negatiivisiksi, käteisestä rahasta tulee paras arvon säilyttäjä eikä sitä haluta käyttää kulutukseen ja investointeihin. Tällöin deflaatiosta tulee itseään toteuttava noidankehä”, Vesala sanoo.

Yrityssektorin kannalta deflaatiossa on ongelmallisinta se, että talouden ylikapasiteetti jää helposti päälle eli kroonistuu. Korkea säästämisaste lisää talouden likviditeettiä ja alentaa korkotasoa, mikä mahdollistaa myös tehottomien yritysten säilymisen markkinoilla.

”Deflaatio ikään kuin tappaa kapitalistisen järjestelmän dynamiikan: resurssien kierrätys vaimenee ja tuottavuuskehitys on heikkoa. Yritykset menettävät ajan oloon kansainvälisen kilpailukykynsä ja oman pääoman tuotto laskee. Japanin osakemarkkinoiden kehitys viimeisen 15 vuoden aikana heijastelee ikävällä tavalla juuri näitä ongelmia”, Vesala kuvailee. 

Mikä neuvoksi sijoittajalle?

Deflaation torjunnassa ratkaisee se, miten nopeasti talouteen saadaan palautettua riittävä kysyntä. Yhdysvalloissa ongelman ydin ovat ylivelkaantuneet kotitaloudet, joiden on saatava taloutensa tasapainoon, ennen kuin kulutuskysyntä voi alkaa elpyä kestävällä tavalla.

Asuntomarkkinoiden taantuman ja työttömyyden nousun pysäyttäminen ovat elvytyspolitiikan tärkeimpiä tavoitteita. Eurooppa kärsii ennen kaikkea viennin romahtamisesta ja on siten hyvin riippuvainen maailmantalouden kehityksestä. Julkisilla investoinneilla ja työllisyyttä tukevalla politiikalla voidaan kuitenkin estää kotimaisen kysynnän jyrkkä pudotus, Vesala ja Liljeström arvioivat.

”Deflaatioriskejä seuraavan sijoittajan kannattaa makrotalouden tunnusluvuissa kiinnittää erityistä huomiota pohjainflaation kehitykseen ja työttömyyden nousuvauhtiin. Myös pitkien korkojen liikkeet ovat tärkeä mittari. Mikäli pitkien valtionlainojen korot kääntyvät uudelleen jyrkkään laskuun, se voi olla merkki deflaatio-odotusten voimistumisesta. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, ettei deflaatioriski automaattisesti poistu, kun talouskasvu aikanaan lähtee uudelleen käyntiin”, Vesala kertoo.

Jotta kokonaiskysynnän ja talouden tuotantopotentiaalin välinen kuilu todella alkaisi kuroutua umpeen, pitää kasvun olla nopeampaa kuin niin sanottu potentiaalinen kasvuvauhti, joka Euroopassa vaihtelee Vesalan mukaan maasta riippuen noin 1,5–2,5 prosentin haarukassa.

---

Anna palautetta jutusta:
sijoitustalous@tapiola.fi