”Voisit laittaa osan säästöistä osakerahastoihin, osan korkorahastoihin, ja mausteeksi hankkia vähän pörssiosakkeitakin”, saattaa sijoitusneuvoja kertoa asiakkaalleen ja tarkentaa sitten: ”Kyllä tälle salkulle hyvä tuotto-odotus tulee, mutta muista, että sijoitusten pitää olla hyvin hajautettu ja riskitason vastata omaa riskinottohalukkuuttasi.”

Vieressä kuunteleva rahoitustutkija nyökyttelisi varmaan myyntipuheelle hyväksyvästi. Mutta monen asiakkaan mielestä se tärkein kysymys jää vastaamatta. Nimittäin: ”Minne nyt kannattaisi sijoittaa, jotta saisi parhaan tuoton?”

Neuvoja ei ole sen viisaampi kuin asiakas. He vain puhuvat eri asioista. Neuvoja huolehtii kokonaisuudesta, asiakas yksityiskohdasta.

Asiakas saattaisi silti haluta vain kysyä, onko Presidentti terveellisempää kuin Juhla Mokka, tai voiko iltakaljan ottaa rauhassa. Erona sijoitusluentoon on kuitenkin, että ruokailutottumuksista kuullessamme tiedämme jo peruskoulupohjalta ravitsemusterapeutin olevan oikealla asialla. Sen sijaan sijoitusneuvojan puheet saattavat tuntua pelkältä jaarittelulta, koska sijoittamisen ruokaympyrä on meille monelle vieras.

Ruokavalio ja sijoitussalkku muistuttavat toisiaan. Hyvästä ruokavaliosta saa tasapuolisesti eri ravintoaineita. Ei pidä syödä vain leipää tai pizzaa, vaan ruoka-aineita, joista syntyy hyvä kokonaisuus.

Sijoittajan on tärkeä ymmärtää, ettei kannata ostaa vain yhden yhtiön osakkeita tai pistää kaikkia rahojaan yhdelle tilille. Sijoituksia on tärkeää hajauttaa. Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, jonka riski on yksittäisiä sijoituksia pienempi, ja silti tuotto-odotus säilyy hyvänä.

Tutkimusten mukaan 90 prosenttia sijoitussalkun tuotosta ja riskistä juontuu siitä, missä suhteessa se sisältää korko- ja osakesijoituksia. Kun sen päätöksen tekee harkitusti, voi keskittyä miettimään, mitä osakkeita tai rahastoja ostaa. Valitsemalla ne hyvin voi saada mukavasti lisää tuottoa.

On ravinnolla ja sijoittamisella muitakin yhtäläisyyksiä. Muun muassa se, että molempien yhteydessä puhutaan kovasti kotimaisuuden puolesta. Sijoittamisessa suomalaisen suosiminen saattaa sitoa liiankin voimakkaasti yksilön talouden Suomen menestykseen. Jos Suomessa menee huonosti, saattavat mennä niin rahat kuin työpaikka.

Siinä ravinto ja sijoitukset eroavat, että ravintoaineita tarvitsee suunnilleen samassa suhteessa läpi elämän. Sijoittajan ruokaympyrä taas muuttuu iän ja elämäntilanteen myötä. Siihen vaikuttaa myös yksilöllinen halu ottaa riskiä. Nuori, rohkea ja hyvätuloinen voi tavoitella suurella riskillä kovaa tuottoa, koska hänellä on aikaa ja varaa kokea myös takaiskuja. Sen sijaan säästöistään niukin naukin elävän eläkeläisen on sijoitettava varoen.

Perusasioita ei voi korostaa liikaa. Ei ole tavatonta törmätä innokkaaseen kuntoilijaan, joka ahmii ravintolisiä, ja luulee niiden korvaavan monipuolisen ravinnon. Sijoittamisen puolella ihmeitä ovat luvanneet huijauksiksi paljastuneet sijoitusklubit.

Monen mielessä terveellinen ruokavalio edustaa tylsyyttä ja salaatinlehtiä. Mutta voihan makkaraa syödä ja viinejä juoda, kunhan ei jatkuvasti. Ja jos kippaa herkkuja suuhunsa ilta illan perään, ainakin tietää, että hintana voi olla elintapasairaus.

Samalla tavalla on mukavampi säästää, kun tietää, että talo ei kaadu yhden riskipitoisen päätöksen seurauksena. Sitä paitsi voihan valistunut sijoittaja ajatella niinkin, etteivät häntä kiinnosta hajauttaminen tai salkun tasapaino, vaan pelin hurma. Sellaiselle sijoittajalle voi toivottaa pelionnea – mutta omalla vastuulla!

Teksti: Matias Möttölä
Kuva: Rodeo.fi/Juha Tuomi