On suhtauduttava varauksellisesti varallisuusarvojen kehitykseen, kirjoittaa Tom Liljeström. Kuva: Juha Salminen

23.5.2008

Miksi näin on? Aikaisemmin pankkien vakavaraisuussäännökset toimivat kuristimena, joka piti lainanannon aisoissa. Keksintö paketoida lainoja ja myydä paketteja edelleen on vähentänyt pankkien roolia lainakannan liiallisen kasvamisen jarruttajana. Lainapakettien ostajat ovat usein sijoittajia, joilla ei ole pankin kaltaisia vakavaraisuusvaatimuksia, eikä näin ollen rajoitetta sijoittaa lainapaketteihin.

Toinen syy löytyy vaikuttimista. Suuressa maailmassa lainat myydään välittäjien kautta. He toimivat provisiopalkalla.

Lainanottajan vaikuttimet ovat mielenkiintoisempia. Eikö olekin niin, että lainan ottamisella ja käyttämisellä hienoihin ja vauhdikkaisiin asioihin haetaan arvostusta, kunnioitusta ja rakkautta kanssaihmisiltä? Paradoksaalista on, että rahalla siis haetaan kaikkia niitä asioita, jotka ovat ilmaisia  ja tulevat antamalla, ei saamalla.

Mitä tästä sitten seuraa? Konkariekonomisti Henry Kaufmann totesi hiljattain, että varallisuuden käsite on hetkeksi muuttunut kerätyistä säästöistä mahdollisuuteen saada lainaa. Jos toteutunut lainanotto olisi käynnistänyt kestävällä pohjalla olevan talouskasvun, ei olisi syytä huoleen. Koska näin ei näytä käyneen, on suhtauduttava varauksellisesti varallisuusarvojen kehittymiseen. On syytä muistaa, että varallisuuden arvo punnitaan viime kädessä sen tuottaman kassavirran kautta, ja markkinahinnat voivat muuttua nopeastikin.

Tom Liljeström
Toimitusjohtaja
Tapiola Varainhoito Oy

---

Anna palautetta jutusta:
sijoitustalous@tapiola.fi