26.10.2011
Teollisuusmaiden talouksia ravistelee 2010-luvulla kaksi merkittävää rakenteellista muutosta, jotka vaikuttavat merkittävästi myös osakemarkkinoihin. Ensimmäinen liittyy ylisuuriksi paisuneiden velkalastien sulatteluun. Kotitaloudet ja rahoituslaitokset joutuvat vahvistamaan taseitaan vielä pitkään ja velkavivun käyttö vähenee. Samanaikaisesti ylivelkaantuneiden valtioiden budjettimenoille on huomattavaa leikkaustarvetta.
Vielä velkojen sulatteluakin tärkeämpi rakenteellinen ongelma on väestön ikääntyminen. Esimerkiksi Suomessa työikäisen väestön suhteellinen osuus laskee tällä vuosikymmenellä erittäin jyrkästi. Mikäli tuottavuuden kasvu pysyy kutakuinkin menneiden vuosien tasolla, ”tekevien käsien” väheneminen alentaa Suomen keskimääräistä talouskasvua jopa 1,5 - 2,0
prosenttiyksiköllä 1990-luvun alun laman ja finanssikriisin väliseen aikaan verrattuna.
Osakesijoittamisen pitkän aikavälin tuotto-odotukset alhaalla
Velkaongelmien ja demografisten muutosten yhteisvaikutuksesta talouskasvu jää teollisuusmaissa pidemmäksi aikaa hitaaksi. Vastaavasti teollisuusmaissa toimivien yritysten tuloskasvu jää todennäköisesti selvästi menneitä vuosia alhaisemmaksi, mikä alentaa myös osakesijoittamisen pitkän aikavälin tuotto-odotuksia. Osakkeiden arvostuskertoimiin, kuten P/E-lukuihin, kohdistuu siten rakenteellista laskupainetta. Siksi markkinoiden
hinnoittelun suhteuttaminen historiallisiin arvostuskertoimiin ei välttämättä anna kovin luotettavaa kuvaa osakkeiden todellisesta arvostustasosta. Osakesijoittamisen kannalta haastavaa on myös, että alhaisen kasvun ympäristössä taloustaantumien ja voimakkaiden markkinaliikkeiden esiintymistiheys nousee.
Maailmantaloudessa kysynnän painopiste on voimakkaasti siirtymässä kehittyville markkinoille, mikä puoltaa kehittyvien markkinoiden osuuden selvää kasvattamista myös osakesijoituksissa. Toki myös monet länsimaiset yritykset hyötyvät kehittyvien talouksien vahvasta kasvusta.
”Osta ja pidä” -strategia ei toimi
Teollisuusmaiden osakkeisiin onkin syytä suhtautua entistä enemmän taktisena omaisuusluokkana: suhdannenäkymän parantuessa tuotot voivat olla erinomaisia, mutta vastaavasti taantumajaksoina arvonlaskut ovat jyrkkiä. Keskimääräisten pitkän aikavälin tuotot jäävät alhaisiksi, kuten reilun 10 viime vuoden aikana on jo tapahtunut. Siksi,”osta ja pidä” -strategia ei toimi, vaan sijoittajan on entistä
tarkemmin mietittävä, milloin osakeriskin ottaminen kannattaa ja milloin on hyvä kotiuttaa voitot.
Yksityissijoittajat joutuvat jatkossa arvioimaan, onko itsellä aikaa ja resursseja seurata talouden syklejä riittävällä tarkkuudella vai onko mielekkäämpää etsiä ratkaisua esimerkiksi erilaisista varainhoitopalveluista.
Vastauksen antoi ekonomisti Timo Vesala Tapiola Varainhoidosta.
---
Anna palautetta jutusta:
sijoitustalous@tapiola.fi
