Eläke-Tapiolan sijoitusjohtajan Hanna Hiidenpalon mukaan sijoittajien investointeja tarvitaan maatalouden kehittämiseksi.

Ruoantuotantoon sijoittamiseen liittyy perinteisesti monenlaisia ennakkokäsityksiä, huhuja ja tunteita. Keskustelua herättää se, saako sijoittaja olla mukana maatalousmarkkinoilla ja hyötyä ruoan hinnan noususta, kun yksi kolmasosa maapallon väestöstä on aliravittu, viljelijöiden sadot jäävät joko liian pieniksi tai hävikki on suurta ja ruoan hinta nousee nousemistaan.

Eläke-Tapiolan sijoitusjohtajan Hanna Hiidenpalon mukaan sijoittajia tarvitaan maatalousmarkkinoilla.

”Maapalloa uhkaa jatkuvan väestönkasvun myötä ruokapula, ja sen vuoksi maataloutta pitää kehittää yhä tehokkaammaksi. Viljelymaan pinta-ala on puolittunut muutamassa kymmenessä vuodessa suhteessa maailman väestöön. Julkisen vallan investoinnit maatalouteen ovat suppeampia finanssikriisin jälkeen ja kokonaisuudessaan maatalousinvestoinnit ovat pienentyneet maailmalla 70-luvulta lähtien. Tämän takia tarvitaan uusia innovaatiota esimerkiksi elintarviketeknologiassa, paljon pääomaa ja maatalouteen investoivia sijoittajia.”

Hiidenpalon mukaan maatalouteen sijoittaminen parantaa alan kannattavuutta sekä tehostaa ruoantuotannon määrää. ”Tällä hetkellä maatalous on ali-investoitu ala. Vain noin 1-2 prosenttia maailman sijoitusvarallisuudesta on sijoitettu suoraan tai epäsuorasti maatalouteen. Jatkossa sijoittaminen maatalouteen kasvaa”, hän sanoo.

”OECD:n tutkimukset osoittavat selvästi, että maat, jotka ovat investoineet voimakkaasti maatalouteen, ovat pystyneet myös tehokkaimmin vähentämään nälänhätää. Sijoittavat voivat ottaa tulevaisuudessa yhä suuremman roolin ruokapulan helpottamisessa.”

Ruokapulaan vaikuttaa etenkin vesivarojen niukkuus

Ruoan hinta on kaksinkertaistunut 1990-luvulta tähän päivään mennessä. Tämä johtuu ruoan tarjonnan ja kysynnän välisestä epätasapainosta.

”Veden merkitystä ja sen niukkuutta ei voi unohtaa tarkasteltaessa ruoantuotantoa. Noin 70 prosenttia maailman makeanveden varastoista sitoutuu elintarviketuotantoon. Veden kysynnän arvioidaan kaksinkertaistuvan muutamassa vuosikymmenessä. Nälänhädässä on lopulta kyse vedenpuutteesta: kun ei ole vettä, ei ole myöskään käyttökelpoista viljelysmaata”, hän sanoo.

Ruokapulaan vaikuttavat veden niukkuuden lisäksi muun muassa väestönkasvu, ilmastonmuutos, elintason nousu ja kulutustottumusten muutokset. Kulutustottumusten muutokset tarkoittavat käytännössä esimerkiksi kasvispainotteisen ruoan vaihtumista proteiinipitoisempaan, jonka tuottamiseen tarvitaan suhteessa myös enemmän rehuviljaa. Myös biopolttoaineiden käytön yleistyminen kilpailee viljelysmaista, vaikka sen merkitys onkin tällä hetkellä vielä pieni. Lisäksi energian hinnan nousu ja maatalousmaiden pienentyminen kaupungistumisen ja toisaalta aavikoitumisen vuoksi aiheuttavat haasteita ruoantuotannolle.

Suuri ongelma on myös se, että joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet maailmanlaajuisesti tuotetusta ruoasta menee hukkaan matkalla pellolta ruokapöytään. Tämä johtuu puutteellisista varastointitiloista, kuljetuskalustosta ja huonossa kunnossa olevista teistä.

Neljä vaihtoehtoa elintarvikesijoittamiseen

Elintarvikkeisiin voi sijoittaa useampaa eri reittiä. Yksi niistä on sijoittaa hyödykejohdannaisiin kuten
-futuureihin.

”Hyödykejohdannaismarkkinoiden perimmäisenä tarkoituksena on tarjota esimerkiksi tuottajille suojautumiskeinoja muun muassa hinnan muutoksilta. Näin voidaan varmistaa sadolle ennalta määritelty hintataso. Sen vuoksi sijoittaminen hyödykejohdannaisiin hyödyttää myös viljelijöitä.”

Muita vaihtoehtoja elintarvikesijoittamiseen ovat sijoittaminen suoraan fyysiseen hyödykkeeseen tai elintarvikkeen tuotantoon eli esimerkiksi maatalousmaahan. Neljäs vaihtoehto on sijoittaminen elintarvikeyhtiöiden tai maatalouden tarvitsemiin teollisuusyritysten osakkeisiin.

”Maatalousmaahan sijoittaminen on antanut suojaa inflaatiolta ja vakaata kassavirtaa. Maatalousmaista maailmalla saatu noin viiden-kuuden prosentin vuotuinen tuotto on houkutteleva vaihtoehto ”, Hiidenpalo sanoo.

Ruoantuotantoon sijoittamalla sijoittaja voi saada merkittäviä hajautushyötyjä. ”Hyödykesijoitusten historiassa tuottojen vaihtelut eivät ole korreloineet voimakkaasti osakkeiden ja korkosijoitusten kanssa. Siksi hyödykesijoitusten lisääminen sijoitussalkkuun pienentää salkun kokonaisriskiä.”

Yksittäinen sijoittaja ei vaikuta ruoan hintaan

Hiidenpalo ei usko, että sijoittajilla on suuri rooli elintarvikkeiden hintoja nostavina spekulantteina.

”Yksittäinen sijoittaja ei voi omalla toiminnallaan juurikaan vaikuttaa hintoihin, sillä tuotteen hinta muodostuu tuottajan ja ostajan markkinoilla. Sijoittajien osuus elintarvikkeiden hyödykejohdannaismarkkinoilla on tällä hetkellä hyvin pieni. Lisäksi sijoituskohteena olevan hyödykkeen hinta ei voi poiketa merkittävästi markkinahinnoista, sillä ylihinta johtaa hyödykkeen suurempaan tuotantoon seuraavalla satokaudella , joka taas laskee hintoja ja päinvastoin.”

Elintarvikkeiden hinnan keinotekoinen nostaminen on hankalaa myös siksi, että hyödykejohdannaisiin sijoittaminen tarkoittaa myös fyysisen tuotteen ostamista.  Hyödykkeen varastoimisen ja pilaantumisvaaran vuoksi harvalla sijoittajalla on mahdollisuutta lähteä keinottelemaan hinnoilla.

Teksti: Suvi Vesterinen
Kuva: Janne Lehtinen

--

Anna palautetta jutusta:
sijoitustalous@tapiola.fi