| |
 |
| |
Taloudellinen ja poliittinen luottamus Etelä-Afrikan
talouteen on kasvanut, kirjoittaa Jouko Marttila |
9.8.2010
Rotujen väliset jännitteet siirrettiin syrjään ja nyt Etelä-Afrikassa odotetaan lisää ulkomaisia investointeja. Pinnan alla kytee silti riskejä, jotka on hyvä muistaa ennen kuin säntää sijoittamaan uusille markkinoille.
Etelä-Afrikan hallitus on laskenut, että MM-kisat lisäävät talouskasvua tänä ja ensi vuonna yhteensä noin prosentilla. Puolet kasvusta tulee uusista stadioneista, junaradoista ja muusta rakentamisesta, toinen puoli jalkapalloturistien synnyttämästä myynnin lisäyksestä. Kisojen aikana Etelä-Afrikassa risteili noin miljoona kisavierasta. Jotkut heistä eivät koskaan ehtineet itse otteluihin, kun
lentokentät ruuhkautuivat pelien alla.
| |
|
| |
Jouko Marttila
Ammatti: Viestintäalan yrittäjä (Aleksin Kaiku), kolumnisti, tietokirjailija
Syntynyt: 1961
Koulutus: Valtiotieteiden maisteri
Perhe: Naimisissa, kolme lasta ja koira
Asuinpaikka: Tuusula
Motto: Jos tehdään, niin tehdään kunnolla.
|
| |
|
| |
|
| |
Lue lisää
Lue myös Tom Liljeströmin blogi Afrikka-aiheesta. |
| |
|
Lentoliikenteen sotkut jäivät kisojen ainoaksi mustaksi pisteeksi, jos unohdamme satunnaisesti surkean tuomarityöskentelyn. Muuten järjestelyt toimivat mallikkaasti; tunnelma oli mainio sekä katsomoissa että niiden ulkopuolella. Huliganismia tai rotuvihaa ei ulkomaailmalle välitetyissä kuvissa näkynyt. Etelä-Afrikka pesi kasvonsa, mutta kuinka paljon pysyviä vaikutuksia kisoista jää talouteen?
Stadionit ovat ja pysyvät, mutta tuottavat jatkossa vain vähän hyvinvointia. Vuvuzelojen myynti romahti heti kisojen jälkeen ja muu kaupankäynti hiipui entisiin lukemiin. Sen sijaan taloudellinen ja poliittinen luottamus Etelä-Afrikan talouteen on kasvanut.
Johannesburgin pörssi on koko Afrikan mantereen ykkönen ja sijoittuu kokoluokassaan myös maailman 20 suurimman joukkoon. Sillä on takanaan 120 vuoden historia ja luonnonvaroistaan rikkaan Etelä-Afrikan suosituimpia osakkeita ovat luonnollisesti kaivosyhtiöt. Etelä-Afrikassa on maailman suurimmat kulta-, platina- ja kromivarannot. Lisäksi maa on merkittävin timanttien tuottaja. Suomalaiset tuntevat lisäksi ainakin eteläafrikkalaiset
viinit ja metsäjätti Sappin, joka osti kurjuudesta kärsivältä M-realilta Kirknimemen tehtaan.
Kävin Etelä-Afrikassa viime talvena, jolloin maassa oli kesä. Kapkaupunki muistutti monessa suhteessa nykyaikaista eurooppalaista suurkaupunkia, mutta jo bussimatka lentokentältä paljasti Etelä-Afrikan pahimman ongelman – suuret luokkaerot. Miljoona ihmistä elää Kapkaupungin kupeessa hökkelikylissä. Samaan aikaan pieni valkoinen vähemmistö siemailee viinejä suurten omakotitalojen terasseilla kuuluisan
Pöytävuoren kupeessa. Rotujen väliset jännitteet konkretisoituvat pihojen ympäri vedettyinä sähköaitoina ja kyltteinä, joissa tunkeilijat uhataan ampua. Rotuviha ja väkivalta ovat arkipäivää etenkin Johannesburgissa.
Etelä-Afrikassa on 50 miljoonaa asukasta, virallisia kieliä on yksitoista ja etnisiä ryhmiä vielä enemmän. Eurooppaan sijoitettuna se olisi luonnonvaroiltaan maanosan vaurain ja yksi väkirikkaimmista. Mustia on väestöstä noin 80 prosenttia. Apartheidin arvet eivät ole kokonaan umpeutuneet.
Tästä huolimatta Etelä-Afrikka on osannut pitää demokratian ja talouden vakaana. Johannesburgin pörssi on takonut tänä vuonna uusia osakevaihdon kasvuennätyksiä ja eteläafrikkalaiset yhtiöt kiinnostavat ulkomaisia sijoittajia. Suurin Afrikkaan sijoittaja on tällä hetkellä Kiina. Se on investoinut erityisesti öljyyn ja mineraaleihin.
Hyvähermoiselle ja riskihakuiselle sijoittajalle Etelä-Afrikka voisi olla timanttinen sijoitus.
Teksti: Jouko Marttila
Kuva: Otto Peura
---
Anna palautetta jutusta:
sijoitustalous@tapiola.fi
