Korkojen tasaisuus on tuonut sijoittajalle pitkällä ajalla hyvän tuoton, Matias Möttölä kirjoittaa.

Korkopaperit ja -rahastot unohdetaan sijoituspalstoilta usein. Ne kun kehittyvät rauhallisen varmasti, kuin koulussa eturivin kiltit oppilaat. Huomio kiinnittyy osakkeisiin, luokan arvaamattomiin vauhtiveikkoihin.

Sijoittajalle korkojen tasaisuus on taannut hyvän tuoton. Pitkän koron sijoituksista on saanut viimeisen kymmenen vuoden aikana osakkeita selvästi paremman tuloksen.

Tutkijat ovat löytäneet paljon pitempiäkin jaksoja, joiden aikana korot ovat voittaneet osakkeet. Kuulu rahoitustutkija Robert Arnott on osoittanut, että vuodesta 1968 viime vuoteen ulottunut sijoitus kannatti tehdä ennemmin korkopapereihin kuin osakkeisiin.

Näin ei rahoitusteorian mukaan pitäisi käydä, vaan osakkeiden tulisi pitkällä aikavälillä kannattaa paremmin.

Ei olekaan ihme, että jopa osakkeita suosivassa Yhdysvalloissa monet ovat siirtyneet viime kuukausina korkorahastoihin. Myös Suomessa pitkän koron rahastot, erityisesti yrityslainarahastot, ovat turvonneet viimeisen puolentoista vuoden aikana.

Suomalaisia ei ole tosin tarvinnut patistaa korkosijoittajiksi. Meillä yksityissijoittajat ovat tähänkin asti suosineet korkorahastoja osakerahastoja enemmän.

Ennen kuin vaihtaa osakkeet korkoihin, kannattaa kuitenkin huomata tilastoihin sisältyvät harhat sekä korkosijoituksissa piilevät riskit.

Esimerkiksi Arnottin vertailu perustuu helmikuussa 2009 päättyneeseen ajanjaksoon. Osakkeet olivat silloin alimmalla tasolla vuosiin. Sen jälkeen kurssit ovat nousseet yli 50 prosenttia.
Suurissa liikkeissä on osakkeiden heikkous, mutta myös vahvuus: pahatkin tappiot saattaa saada korjattua nopeasti.

Muistaa pitää myös, että korkorahastoillekin voi sattua huonoja, jopa erittäin huonoja jaksoja. Koska niiden tuotot ovat pienempiä, vahinkojen korjaaminen voi kestää kauemmin.

Erityisen pahasti korkosijoittajia rokotti vuosien 2007-2009 finanssikriisi. Jopa varmoina pidetyt lyhyen koron rahastot menettivät arvoaan. Moni niistä on päässyt takaisin pitkän ajan kasvukäyrälleen vasta nyt.

Tapahtuma oli poikkeuksellinen, ja tuskin toistuu pian. Varmana sijoituksena rahamarkkinarahastoa ei voi kuitenkaan enää pitää.

Yritysten velkakirjoja ostavien rahastojen arvot putosivat paljon rajummin, joissain rahastoissa jopa kymmeniä prosentteja, kun sijoittajat pelkäsivät talouslaman pakottavan yrityksen toisensa jälkeen konkurssiin.

Onneksi synkimmät näkymät eivät toteutuneet. Yrityslainoihin sijoittavat rahastot ovat nousseet yli finanssikriisiä edeltäneen arvonsa.

Silti korkosijoittajan ei kannata luulla, että riskit ovat täysin hävinneet.
Lyhyet korot ovat edelleen ennätysalhaiset. Kun korot lähtevät nousuun, se voi käydä odottamattoman nopeasti, jos keskuspankit pelkäävät, että taloudessa alkaa syntyä inflaatiota. Suuri korkoliike ylöspäin pudottaisi monien korkorahastojen tuotot miinukselle.

Ehkä todennäköisempää on kuitenkin, että kasvu jää Euroopassa heikoksi. Sekään ei ole korkosijoittajalle hyvä. Pilvet yritysten yllä synkkenevät. Konkurssiriskin kasvaessa sijoittajat vaativat korkosijoituksiltaan korkeampaa korkoa, ja niin yritysrahastojen jo omistamien velkakirjojen arvo alenee.

Heikko kasvu olisi myrkkyä myös valtioille, jotka velkaantuvat nopeasti ja kaipaavat kipeästi uusia verotuloja. Valtioiden olisi pakko ottaa enemmän lainaa kuin ne ovat suunnitelleet. Obligaatiomarkkinoille tulisi liikatarjontaa, ja se pakottaisi valtiot nostamaan korkoa, lainan hintaa, jotta sijoittajat tarttuvat tarjoukseen. Ja kun korot nousevat, olemassa olevien velkakirjojen arvo – ja siten meidän korkorahastojemme arvo – laskee.

Alentaakseen velkaansa valtiot saattavat myös turvautua inflaation kiihdyttämiseen. Se alentaisi korkosijoitusten reaalista tuottoa. Tähän tuskin kuitenkaan turvaudutaan Euroopassa, mutta Yhdysvalloissa riski on suurempi.

Synkät tulevaisuudenkuvat muistuttavat, että korkopaperien ja -rahastojen varaan ei kannata jättää koko salkun arvonnousua. Viisas sijoittaja yhdistää osakkeet ja korot yhdistelmäksi, jossa ärhäkkyys ja rauhallisuus tasapainottavat toisiaan.

Teksti: Matias Möttölä
Kuva: Anuliina Savolainen 

---

Anna palautetta jutusta:
sijoitustalous@tapiola.fi