9.11.2009
Eettinen sijoittaminen valtasi alaa IT-kuplan varjossa vuosituhannen vaihteessa ja sen jälkeen. Eettiset rahastot karttoivat tupakka-, viina- ja aseteollisuuden yhtiöitä ja ympäristön kannalta haitallisia yrityksiä. Niiden markkinoinnissa vedottiin sijoittajan omatuntoon ja ympäristön kannalta kestävään kehitykseen. Eettisen sijoittamisen ensimmäistä aaltoa seurasi keskustelu vastuullisesta sijoittamisesta.
Asiakkaan etu, vastuullisuus ja sijoitustoiminnan pitkäjänteisyys ovat korostuneet nopeatempoisen IT-huuman ja sitä seuranneen romahduksen jälkeen. Vastuullisuudella ei tarkoiteta ainoastaan eettisesti kestävien sijoituskohteiden valintaa, vaan koko sijoitustoiminnan periaatteita ja yhteiskuntavastuuta. Esimerkiksi Tapiolassa yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään kehitykseen
tähtäävää toimintaa.
| |
|
| |
Jouko Marttila
Ammatti: Viestintäalan yrittäjä (Aleksin Kaiku), kolumnisti, tietokirjailija
Syntynyt: 1961
Koulutus: Valtiotieteiden maisteri
Perhe: Naimisissa, kolme lasta ja koira
Asuinpaikka: Tuusula
Motto: Jos tehdään, niin tehdään kunnolla.
|
| |
|
Vastuullinen sijoittaminen voisi ehkäistä kriisejä
Jos kaikki finanssialan yritykset olisivat viime vuosina toimineet vastuullisesti, koko finanssikriisiä ja sitä seurannutta maailmantalouden syöksyä ei kenties olisi tapahtunut. Vastuullisuus unohtui sekä myyjiltä että ostajilta, kun vähävaraisten amerikkalaisten asuntolainoista paketoitiin ”hyvätuottoisia ja vähäriskisiä” arvopapereita.
Useimmat maailman suurista investointipankeista toimivat kiinteistövakuudellisten arvopapereiden markkinoilla vastuuttomasti, ja siksi niitä ei enää ole. Jotkut päätyivät kilpailijoiden haltuun, joku ajautui konkurssin ja loput pelastettiin verovaroin.
Uusien tuotteiden kehittelijät muistuttivat keskiajan alkemisteja, jotka yrittivät tehdä hiekasta kultaa. Roskalainat nousivat pankkiirien ja luottoluokittajien käsittelyssä parhaaseen A-luokkaan. Vastuuttomuus levisi tuotekehittelystä myyntiin ja tuotevalvontaan.
Sijoittajat ostivat ihmeellistä käärmeöljyä, vaikka todellisuudessa heille myytiin pullotettua kraanavettä. Tuoteselosteessa luvattiin enemmän kuin annettiin. Toisaalta kukaan ei osannut lukea tai ymmärtänyt, mitä tuoteselosteessa lopulta sanottiin.
Mitä on vastuuton sijoittaminen?
Vastuullisesta sijoittamisesta puhuttaessa vastuu ei ole yksin tuotteen kehittäjällä ja myyjällä, vaan vastuu jakautuu laajemmalle. Valvovien viranomaisten tulisi ymmärtää, millaisille tuotteille he antavat myyntiluvan ja varmistaa, että tuoteselostus on ostajan kannalta ymmärrettävä ja paikkansapitävä. Asiakkaan täytyy myös toimia vastuullisesti, eli ottaa selvää, millaista finanssituotetta tai
–palvelua on ostamassa.
Vastuullisen sijoittamisen rinnalla pitää pohtia, mitä on vastuuton sijoittaminen. Se on asiakkaiden huijaamista, mutta toisaalta myös silmät kiinni ostamista. Lyhyesti sanottua, pitää ostaa vain sellaista, minkä ymmärtää.
Asiakasvalistus lisää tietoisuutta sijoittamisen riskeistä, mutta siitä huolimatta helpon rahan houkutus on yllättävän suuri. Mikä muu voi selittää Win-Capitan kaltaisten huijausten suosion? Vastuullinen palveluntarjoaja ei koskaan tarjoa korkeaa riskitöntä tuottoa, koska sellaista ei ole yksinkertaisesti olemassa.
Nykyisen tietotekniikan ja sosiaalisen median avulla on varsin helppoa ottaa selvää palveluntarjoajien taustoista, tuotteista ja niiden vastuullisuudesta. Verkkokeskusteluissa saa usein arvokasta tietoa, mutta saattaa haksahtaa myös verkostomarkkinoinnin uhriksi, ellei pidä varaansa ja suhtaudu kriittisesti kaikkeen lukemaansa. Ja aina voi soittaa myös suoraan Finanssivalvontaan, jos epäilykset heräävät.
Jouko Marttila
---
Anna palautetta jutusta:
sijoitustalous@tapiola.fi
