Mihin osakekurssit ovat menossa? Sitä kysyvät piensijoittajat  ja samalla miettivät, milloin olisi hyvä aika ostaa tai myydä. Osuvampi kysymys kuuluisi kuitenkin seuraavasti: Millaisia osinkoja on luvassa?

Meistä moni on turtunut ajattelemaan osakemarkkinoita vain pörssikurssien kautta. Osingot sen sijaan liikkuvat näkymättömissä yhtiöltä osakkeenomistajille. Osingot vaikuttavat kuitenkin olennaisesti osakemarkkinoiden tuottoon. Se selviää esimerkiksi sveitsiläisen Credit Suisse -pankin teettämästä selvityksestä. Sen mukaan vuodesta 1900 viime vuoden loppuun pelkkä osakkeiden arvonnousu on tuottanut vaivaiset 1,6 prosenttia vuodessa inflaation jälkeen. Tuotto alittaa valtioiden obligaatioiden tason.

Mutta lasketaanpa mukaan osingot ja oletetaan, että niillä on aina ostettu lisää osakkeita. Tuloksena on kuuden prosentin vuosittainen reaalituotto. Niinpä kun ilman osinkoja vuoden 1900 dollari kuusinkertaisti ostovoimansa, osinkojen kanssa tulos oli lähes sata kertaa parempi.

Minä kuulun niihin, jotka ovat tutustuneet sijoittamiseen Nokian menestyksen aikakaudella. Meille osinkojen mahti kuulostaa liioitellulta. Olihan pörssin kultakaudella 1990-luvulla tapana pilkata isoja osinkoja maksavia yhtiöitä. Suurten osinkojen maksaminen merkitsi haluttomuutta kasvaa. Katsottiin, että viisas firma sijoittaa rahat takaisin liiketoimintaan. Tai sitten yhtiöt ostivat osingon sijaan omia osakkeitaan korottaakseen osakkeensa pörssikurssia.

Osingot jäivät vähiin myös siksi, että pörssilistoille tuli valtavasti pieniä yhtiöitä, jotka tekivät tappiota. Niillä ei ollut osinkoihin rahaa.

Osinkoja maksavien yhtiöiden osuus pieneni niin, että vuonna 1999 enää viidennes Yhdysvalloista listatuista yhtiöistä maksoi omistajilleen käteisosinkoa.

Nyt takana on jo toinen pörssiromahdus kymmenen vuoden sisällä. Usko ikuiseen kurssinousuun on mennyttä, joten osinkojen merkitys korostuu taas. Kauppakorkeakouluissa opiskellaan jälleen uskollisesti arvonmäärityksen perusmallia, joka perustuu nimenomaan yhtiön osinkoon ja niiden kasvuvauhtiin.

Osinkojen etuna on tasaisuus. Ne muuttuvat pörssikursseihin verrattuna hyvin vähän, ja yleensä ylöspäin. Vain kerran vuoden 1958 jälkeen on käynyt niin, että suurempi joukko amerikkalaisia pörssiyhtiöitä on pudottanut osinkoaan kuin nostanut sitä. Niin kävi viime vuonna.

Piensijoittajan kannalta osingoilla on kuitenkin ikävä varjopuoli, niistä on maksettava pääomavero. Niinpä sijoittaja ei saa palautettua koko summaa markkinoille.
Rahastoon sijoittava voi sen sijaan iloita osingoista täysmääräisesti. Rahastot saavat osingot verotta ja voivat niin palauttaa joka euron takaisin osakkeisiin. Se lisää merkittävästi rahastojen saamaa tuottoa yksityissijoittajiin verrattuna.

Vaikka osingot ovatkin tärkeitä sijoitusten tuotoille, oikotie vaurauteen ei löydy niin, että hankkii mahdollisimman suurta osinkoa maksavia yhtiöitä. Erityisesti lyhyellä, muutaman vuoden tähtäimellä sijoittavien kannattaa muistaa, että anteliaat osingonmaksajat jäävät usein perässähiihtäjiksi taloussyklin alkuvaiheessa, kuten nyt. Sijoittajia kiinnostavat enemmän nopeaa kasvua lupaavat yhtiöt.

Lisäksi jos yhtiön osinko näyttää muhkealta osakkeen hintaan nähden, jompikumpi on luultavasti pielessä. Kurssi saattaa olla alhainen siksi, että yhtiö on vaikeuksissa. Osinko saattaa olla korkea, koska yhtiö yrittää kalastella sijoittajia.

Lopputulokseksi saattaa jäädä, että yhtiön vaikeudet pakottavat sen pienentämään osinkoa ja rakennelma sortuu. Sijoittajan kannalta osingot ovat siis maittava lisä, mutta vain kohtuullisesti tarjoiltuna.

Teksti: Matias Möttölä
Kuva: Istockphoto

---

Anna palautetta jutusta:
sijoitustalous@tapiola.fi