| |
 |
| |
Kuva: Istockphoto |
5.12.2008
Teksti: Matti Remes
Euroopan keskuspankin neuvoston päätös alentaa EKP:n ohjauskorkoa 0,75 prosenttiyksikköä 2,50 prosenttiin oli markkinoilla odotettu uutinen. Pankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet oli vihjannut uusista koronlaskuista jo 6. marraskuuta, kun EKP edellisen kerran laski ohjauskorkoaan.
”EKP jatkaa mitä suurimmalla todennäköisyydellä koronlaskuja myös ensi vuonna. Suurimmat alennukset ajoittuvat vuoden alkupuoliskolle. Uskon, että kesällä ohjauskorko on laskenut 1-1,5 prosentin tienoille”, Tapiolan pääekonomisti ja apulaisjohtaja Jari Järvinen sanoo.
Deflaatio uhkaa myös Eurooppaa
Ohjauskoron laskulle ei Järvisen mukaan ole juuri vaihtoehtoja. Inflaatiopaineet euroalueella ovat hellittäneet. Suuremmaksi uhaksi on noussut deflaatio.
”Deflaatio on jo aito uhka Yhdysvalloissa ja Britanniassa, mutta myös euroalue on vaarassa ajautua alenevien hintojen kierteeseen. Raaka-aineiden hinnat ovat laskeneet selvästi. Kuluttajahintojenkin muutokset ovat ensi kesänä lähellä nollaa, Yhdysvalloissa jopa miinuksella.”
Deflaatiokierteessä kulutus ja investoinnit hyytyvät, kun kuluttajat ja yritykset odottavat hintojen jatkavan laskuaan. Japani on varoittava esimerkki siitä, kuinka vaikeaa kierteestä on päästä eroon.
”Kulutuksen ja investointien jämähtäminen johtaa kielteiseen ilmapiiriin. Japanissa mikään taloudellinen fakta ei puolla hintojen laskua, vaan syyt löytyvät pitkälti korvien välistä. Japanilaiset ovat valmiita jopa maksamaan siitä, että heidän rahansa ovat turvassa pankkitileillä.”
Keskuspankkien koronalennusten keskeinen tavoite on saada raha liikkeelle kulutukseen ja investointeihin.
”Korkojen lasku lähelle nollatasoa laskee rahan hallussapitokustannukset niin alas, ettei varoja kannata jättää tilille, vaan pistää eteenpäin.”
Luottamus palaa hitaasti finanssimarkkinoille
Järvinen on tyytyväinen siihen, että merkkejä rahoitusmarkkinoiden elpymisestä on ilmassa.
”Luottamuksen palautumisesta kertoo riskilisien hienoinen lasku. Edelleenkin ne ovat silti
poikkeukselliset suuret. Myös euribor-korkojen ero ohjauskorkoon on yhä suuri, joskin ero on hieman supistunut.”
Riskilisien lasku on Järvisen mukaan edellytys finanssimarkkinoiden toipumiselle.
”Täytyy vain ihmetellä, miksi riskilisät tulevat niin hitaasti alas. Käytännössähän valtiot ovat taanneet pankkien kaikki riskit. Siitä huolimatta raha ei liiku.”
Rahoitusmarkkinoiden mahdollisesta toipumisesta huolimatta reaalitalouden ongelmat luovat synkän varjon tulevaan vuoteen.
”On varauduttava siihen, että ensi vuonna suuret taloudet ovat taantumassa. Vasta sen jälkeen elpyminen on mahdollista.”
Eripura syö euroalueen uskottavuutta
Koronlaskujen ohella taantumaa pyritään torjumaan hallitusten elvytystoimilla. Marraskuun lopulla Euroopan komissio esitteli oman ehdotuksensa, jonka mukaan EU-maiden tulisi käyttää talouden piristämiseen yhteensä noin 200 miljardia euroa.
”Elvytyspaketilla on periaatteessa myönteinen vaikutus, vaikka komissiolla ei olekaan tässä asiassa käskyvaltaa jäsenmaihin. Rahapolitiikka on tiukasti koordinoitu, mutta finanssipolitiikassa kansalliset asiat ajavat edelle.”
Eripuraisuus tarvittavista toimista jopa euroalueen sisällä nakertaa Järvisen mukaan uskottavuutta. Yhtenäisyyttä horjuttaa myös toisistaan poikkeava taloudellinen tilanne.
Euromaista esimerkiksi Saksalla ja Suomella olisi varaa elvyttää, sillä niillä ei ole rasitteenaan julkisen talouden alijäämää. Sen sijaan Italiaa, Kreikkaa ja Irlantia painavat vajeet, joita ne eivät hyvinäkään aikoina onnistuneet kuromaan umpeen.
”Eritahtisuudesta on puhuttu koko euroalueen olemassaolon ajan. Yhteinen raha ei hoida ongelmaa, vaan eroja tulisi tasoittaa oikealla finanssipolitiikalla. Nyt jotkut maat ovat eläneet liian leveästi, jotkut taas turhankin varovasti.
Euroalue joutuu nyt ensimmäiseen todelliseen testiin.
”Todennäköisesti rahaliitto kestää pitkäkestoisen ja syvän taantuman. Sen sijaan vakaus- ja kasvusopimus jouduttaneen miettimään uusiksi.”
---
Anna palautetta jutusta:
sijoitustalous@tapiola.fi
