22.9.2008

	Nykypäivänä sijoittajat pikimminkin lisäävät markkinaheilahteluja kuin tasapainottavat niitä, sanoo Tom Liljeström. Kuva: Juha Salminen

Tämänkaltaisessa ympäristössä syntyi salkkuteoria, joka lähtee siitä, että markkinat muodostuvat suuresta määrästä toisistaan riippumattomia toimijoita. Ostaessaan ja myydessään arvopapereita he aiheuttavat sen, että hinta heilahtelee trendin ympärillä. Kun ostajat ovat valmiita maksamaan arvopapereista kovempaa hintaa kuin aikaisemmin, markkinoille tulee myyjiä hyödyntämään arvonnousua, jolloin hinta kääntyy laskuun, joka taas houkuttelee lisää ostajia ja niin edelleen.

Vastaako tämä teoria nykytilannetta? Verrataan 1950-luvun sijoittajia kilpapurjehtijoihin sumussa. Kukaan ei tiennyt, missä toinen on, ja reitinvalinnat poikkesivat suurestikin. Purjehtijat toimivat aidosti riippumatta toisistaan.  Siirrytään 2000-luvulle, jolloin jokainen sijoittaja näkee ruudultaan reaaliaikaisesti markkinoiden jokaiset liikkeet. Purjehdusvertauskuvassa sumu hälveni. Mitä purjehtijat tekivät sumun hälvetessä? Itse kukin katsoi, että muut veneet ovatkin tuollapäin, ja hakeutui pikemminkin muita kohti kuin muista poispäin.

Näin sijoittajatkin tuntuvat pääsääntöisesti toimivan. Mitä enemmän on informaatiota, sitä tiiviimpi on sijoittajien lauma. Mitä tiiviimpi lauma on, sitä voimakkaammin se rynnii markkinoita niin ylös- kuin alaspäinkin. Huomaamme, että tilanne on päinvastainen kuin lähtöasetelmassa, jossa sijoittajien toimet tasapainottivat toisiaan. Nykypäivänä tuntuu, että sijoittajat pikemmin lisäävät markkinaheilahtelua kuin tasapainottavat sitä.

Kannattaako sitten liikkua lauman mukana? Tapiolassa olemme vakuuttuneita siitä, että oman kompassin käyttö on parempi vaihtoehto kuin muiden perässä liikkuminen, mutta se onkin jo eri juttu.

Tom Liljeström
toimitusjohtaja
Tapiola Varainhoito Oy

---

Anna palautetta jutusta:
sijoitustalous@tapiola.fi